alku

Lupposofi syntyi kesällä 2006 Lapissa tilanteessa, jossa identiteetin ja toimeentulon vuosikymmeniä tarjonnut yliopistotyö oli yllättäen päättynyt, tulevaisuudesta ei ollut tietoa, mutta aikaa piisasi. Sopi pysähtyä, kääntyä sisään- ja poispäin, ja vapautua karttamaan valmiita polkuja.

"Perustamisasiakirja" löytyy sivun alareunasta. Lupposofia on viisauden leppoisaa etsintää luppoajan kaltaisista "turhista" välitiloista pysähtymisen, ihmettelyn, hiljaisuuden ja hitauden kautta, suostumista aikaan raakana, silleen jättämistä, ehkä asioiden kiepauttamista päälaelleen, hiiren rohkeutta, säröjen oivaltamista, sokraattista (itse)ironiaa. Joskus tehdään tikusta asiaa, joskus päinvastoin asiasta tikku. Elämä on myöhemmin laittanut sordiinon lupposofin äänelle, mutta ei vielä kokonaan vaimentanut. Otsikon 'siltä väliltä' viittaa heikosti havaittavaan heterogeeniseen alueeseen täyteyden ja tyhjyyden lomassa, josta pakottamaton arki tuppaa rakentumaan - siihen, kun ei vielä tai enää tee mitään, tai ainakaan mitään erityistä. Asteikolla yhdestä kymmeneen: "numero". Viisauden käsitteeseen palataan ehkä tuonnempana, jos tuntuu tarpeelliselta. Termi alkaa olla ryöstöviljelty ja puhkituotteistettu, kuten monet muutkin, Wikipedioita vilkaiseva huomannee melkoisia eroja esimerkiksi suomen- ja englanninkielisessä hahmotelmassa muunkin kuin tekstimäärän suhteen, ja sitten on osin erikseen filosofista perustapailua.

Lupposofiassa kuunnellaan ja pohditaan väliaikoja ja -tiloja mikrotasolta makroon, ajatusten tai tuntemusten välistä geologisiin epookkeihin. Mikään ei ole liian isoa tai pientä, eivätkä vakiintuneet merkityskiinnitykset välttämättä päde. Koronakriisi tuotti väliaikoja tai -tiloja monen tietoisuuteen, kun entinen ei käynyt, tulevasta ei tiennyt, ja kuitenkin piti elää. Tiedostavammille ilmastokriisi voi toimia samaan tapaan, vaikka hahmottuisi arkeen merkittävästi toisin. Samoin luontokato, joka koskettaa harvoja suoraan. Kriisi ylipäänsä voi avata sisältöä kohtaan, jossa sitä ei aikaisemmin havainnut, mutta voi olla avaamattakin, eikä sisällön emotionaalinen valenssi useinkaan ole ennalta arvattu tai edes oitis havaittu. Siltä väliltä ajatellessa täytyy erityisesti varoa pikaisia käsitteellistyksiä, koplauksia ja ympäri käymisiä ('ymmärtämisiä'), eikä pysähtymiseen ja hienoiseen pään vaivaamiseen tiettävästi tarvitse odottaa kriisejä. Jos joku löytää lupposofisia sävyjä esimerkiksi sellaisista käsitteistä kuin epokhé ("sulkeistaminen") tai vaikka shoshin tai mushin, tuskin haittaa pahemmin. Itse olen noita(kin) maistellut muissa yhteyksissä.

Saa nähdä, mitä jatkossa tulen ajatelleeksi ja tänne kirjanneeksi, jos jotain. Kyse on 2.6.2020 alkaneesta prosessista ja kokeilusta, joka aukesi tietokonealan lehden ohjeiden osuttua sopivasti silmiini ja jäätyä toviksi mieleen pyörimään. Varsinaista arpeetia en tästä aio, enkä kirjoita "blogia". Liekö elämän ironiaa, että SimpleSite, jonne sivuni alunperin laadin KotiMikro-lehden houkuttelemana, ilmoitti 6.10.2021 yllättäen lopettavansa ilmaisten ylläpidon, ja jouduin etsimään uuden alustan. Tämä Webnode toiminee? Vanhat akateemiset kotisivuni lakkasivat olemasta 2022 lopulla, kiitos vuorostaan Elisan. Nämä uudet näkyvät vaikka kännyllä tai tabletilla, joissa alasivut löytää Valikon kautta.  Jatkuvasti uutta täältä ei kannata hakea, kun osa entisestäkin lienee sulattamatta. 😉  Tuorein laajempi päivitys syntyi 21.5.2023 asiaan?-sivun loppuun jatkoksi Toivon ruumiinavailulle.  Sen sivun alkuun lisäsin 23.8.2023 linkin artikkeliin muotikäsite resilienssin pimeästä puolesta, ja 8.2.2024 korona-defenssi-tienoille maininnan salaliittoajattelun yleistymisestä kriisien liepeillä. Liityin 5.12.2022 suomalaiseen Mastodonttiin kokeilemaan turhautumista sielläkin. Tuohon asti olin onnistunut karttamaan varsinaista sosiaalista mediaa käsittääkseni jokseenkin täydellisesti. Mastodontti.fi:ssä kertyi 10 kuukaudessa 3,9 tuhatta toottia, 12.10.2023 siirryin väljemmälle mementomori.social -palvelimelle.